Voiko omaishoitaja uupua työssään omaishoitajana?

 Voiko omaishoitaja uupua työssään omaishoitajana?

Tiedän tähän vastauksen ja niin varmasti suurinosa teistäkin. Omaishoitajat voivat todellakin uupua eikä se ole mitenkään tavatonta. Mutta miksi silti omaishoitajien kohdalla ei puhuta työuupumuksesta?

Työuupumus ei ole varsinainen sairaus tai diagnoosi eikä sille ole olemassa selkeää määritelmää. Lievässä työuupumuksessa oireita on kuukausittain ja vakavassa työuupumuksessa viikoittain. Terveydenhuollossa työuupumus merkitään usein oireiden lisäksi lisäkoodilla (ICD-tautiluokitus), mikä kuvaa elämänhallintaan liittyviä ongelmia. Työuupumuksen laajuutta on tutkinut mm. Työterveyslaitos eli sitä on tutkittu nimenomaan ansiotyötä tekevillä.

Omaishoitajaliitto laati vuonna 2024 kyselyn, missä kartoitettiin omaishoidon vaikutuksia terveyteen, talouteen ja työssäkäyntiin. Suurin osa arvioi omaishoidon vaikuttaneen terveyteen kielteisesti. Samoin suurinosa ei tiennyt, miten lapsen hoito toteutuisi kriisitilanteessa, esimerkiksi omaishoitajan sairastuessa vakavasti. Neuvonta ja ohjaus toteutuvat liian harvoin. Tämä kaikki epävarmuus, huoli ja tietämättömyys jo itsessään aiheuttaa omaishoitajissa ja erityislasten vanhemmissa suurta huolta, stressiä ja uupumusta. Omaishoitajilla yleisesti ottaen ei toteudu lakisääteiset vapaat. Työ ei ala klo 7, pääty klo 16 ja viikossa ei ole kahta vapaata päivää. Omaishoitajuus ei kerrytä lomapäiviä, ylityötunteja tai palkallisia koulutuksia.

Terveyskirjaston mukaan työuupumukselle altistavia tekijöitä ovat:

• työhyvinvoinnille epäedullinen olosuhde, kuten liiallinen kuormitus tai vaatimus
• vähäiset voimavarat, esim. joustomahdollisuudet
• rooliristiriidat ja -epäselvyydet
• vähäinen sosiaalinen tuki
• koettu epävarmuus ja ennakoimattomuus
• vähäiset vaikuttamismahdollisuudet

Kun pohdin omaa omaishoitajuuttani, niin voin rastittaa listasta jokaisen kohdan. Kuormitus on ollut liiallista, joustomahdollisuuksia ei ole ollut, olen toiminut monessa ristiriitaisessa roolissa, tuki on ollut niukkaa, epävarmuus on ollut jatkuvasti läsnä ja vaikuttamismahdollisuuksia ei ole ollut. Ehkä kyse on enemmän sanan ensimmäisestä osasta. Työuupumus. Omaishoitajuutta ei katsota työksi, vaikka se on taloudellisesti yhteiskunnalle äärimmäisen edullinen tapa hoitaa. Mielestäni tämä on erittäin epäreilua. Omaishoitajien kokema arvostuksen puute näkyy myös tässä. Emme ole oikeutettuja työuupumukseen.

Itselläni on takana jakso, jolloin minulla todettiin työuupumus. Olin tuolloin vuorotöissä lähihoitajana ja työuupumus laitettiin terveydenhuollossa työn piikkiin, vaikka kerroin sen johtuvan muuttuneesta, akuutista kotitilanteesta. Kotitilanteen toin esiin työterveydessä sekä vammaispalveluille. Työterveydestä pääsin lyhytterapiaan, josta sain tukea omaan ajatteluun. Mutta akuutin tilanteen muuttamiseen ja kuormituksen vähentämiseen en saanut lainkaan apua. Olen vuosien saatossa tehnyt paljon töitä oman hyvinvoinnin eteen. Minulla on ollut suunnattomana apuna oma ammatillinen osaaminen.

Mielelläni kuulen teidän kokemuksia. Onko teillä uupumus otettu tosissaan ja onko puhuttu työuupumuksesta, kun olette olleet omaishoitajia?

Itse väitän, että omaishoitajilla on oikeus työuupumukseen ja sen kunnolliseen hoitoon.