Kun erityislapsen vanhempi uupuu

Onko erityislapsen vanhemman uupumus sama kuin muiden lapsiperheiden vanhemmuuden uupumus tai työuupumus?

Uupumusta on tutkittu lähinnä työuupumuksen näkökulmasta. Jonkin verran on kirjallisuutta sekä pro gradu -tutkielmia erityislasten vanhempien uupumuksesta, mutta hyvin vähän varsinaisia tutkimuksia. Näissä on kuitenkin todettu muutama seikka, jotka jokainen erityislapsen vanhempi voi varmasti allekirjoittaa.

• Vanhemmuus on erityislapsiperheessä poikkeuksellista.
• Vanhemmuuden vaatimukset ovat kovempia perheissä, joissa on erityislapsi.
• Erityislapsiperheissä on suurempi riski vanhempien uupumiselle. 
• Erityisessä vanhemmuudessa koetaan usein enemmän yksinäistä vastuunkantoa, huolta, avuttomuutta, eristyneisyyttä, itsesyytöksiä ja tarkkailun alla olemista kuin muissa lapsiperheissä.
• Vanhemmuuden uupumustilasta ei ole poispääsyä. Siitä ei jäädä sairaslomalle tai irtisanouduta. 

Näiden lisäksi myös uupumuksen oireissa voi olla erilaisia muotoja. Edellisessä postauksessani kävin läpi yleisesti uupumuksen oireita. Näiden lisäksi erityisessä vanhemmuudessa uupumus voi ilmetä väsymyksenä ja tympääntymisenä vanhemman rooliin tai kiintymyssuhteen etääntymisenä. Vuorovaikutus lapseen voi pelkistyä käytännön asioihin, jolloin tunneyhteys laimenee. Tällöin uupumukseen voi liittyä myös häpeää tai syyllisyyttä. Uupumus vaikuttaa myös parisuhteeseen ja perhedynamiikkaan. 

Vanhempien hyvinvointi vaikuttaa lasten hyvinvointiin. Olen joskus kuullut väitteen, että mielenterveyshaasteet sairastuttavat koko perheen. Tämä on totta siinä mielessä, että ne vaikuttavat koko perheeseen ja esimerkiksi uupumus lisää muiden perheenjäsenten kuormitusta. Vanhemmuudesta voi kadota ilo. Erityislapsiperheissä on enemmän uupumusta kuin muissa lapsiperheissä. Samoin eroriski on suurempi kuin muissa lapsiperheissä.

Erityislapsiperheissä on siis uupumukseen johtavia riskejä enemmän kuin muissa lapsiperheissä, oireet ovat erilaisia kuin muissa uupumuksissa ja mielestäni myös riskit ovat kovemmat. Arkea kuormittavien tekijöiden karsiminen on haastavampaa ja palveluiden saanti ei ole itsestään selvyys. Usein palveluiden hankkiminen vaatii myös voimavaroja, joita uupuneella ei ole. Erityistä vanhemman uupumisessa on sen vaikutus tunteisiin. Kiintymyssuhteen muutokset, kotitöiden jaksamisen vaikeudet, sosiaalinen eristäytyneisyys ja tympääntyminen vanhemmuuteen kuormittavat valtavasti henkisesti. Tämä kuormitus voi lisätä uupumusta ja voimistaa masennuksen tunnetta tai negatiivisena koettavia tunteita. 

Tuki erityislapsen vanhemman uupumiseen on mielestäni heikkoa. Haluan osaltani antaa tietoa tunnistamisen helpottamiseen, oireiden ja vaikutusten ymmärtämiseen sekä tulevaisuudessa myös omien voimavarojen vahvistamiseen. Mielelläni kuulen teidän muiden kokemuksia vanhemman uupumuksesta sekä saadusta tuesta.